Oman kehon muutosten haltuunotto ja oman identiteetin ja itsetunnon muovautuminen ovat nuoruusiän ydinasioita. Tavallista on, että nuori kokee usein olevansa ”kuin näyttämöllä”, muiden tarkastelun alaisena. Sosiaalinen media ja siihen liittyvät epärealistiset kauneusihanteet lisäävät nuoren haasteita entisestään.

Jos nuoren halu syödä terveellisesti ja harrastaa liikuntaa muuttuu pakonomaiseksi tai kontrolloiduksi, tulee tilanteeseen pysähtyä. Aina syömishäiriöön ei liity painon laskua. Epätyypilliset syömishäiriöt ovat tavallisimpia syömishäiriöiden muotoja. Epätyypillisessä syömishäiriössä nuoren oireilu vaihtelee ja siihen voi vaihtelevasti liittyä paastoamista, ahmimista ja pakkoliikuntaa. Syömishäiriöstä kärsivä nuori voi kieltää tai vähätellä oireitansa etenkin sairauden alkuvaiheessa. Tätä vaihetta kutsutaankin syömishäiriön kuherrusvaiheeksi. Jos huoli syömisen pakonomaisuudesta, syömiseen liittyvästä ahdistuneisuudesta ja syömättömyydestä nousee, tulisi asia aina ottaa nuoren kanssa puheeksi.

Usein ammattilaisen arvio on tarpeen, erityisesti jos nuoren olemus alkaa muuttua, syömisellä oireiluun liittyy pitkittyneitä mielialaoireita tai hän kieltäytyy puhumasta oireilustaan. Yleensä perheterapeuttinen tuki on tarpeen, sillä syömisoireilu vaikuttaa usein koko perheeseen ja toipumisen edellytys on vanhempien tuki ja ymmärrys tilanteesta.